Pojat hyppivät tramppiksessa ja tytöt kaapivat kakkutaikinan jämiä kulhosta. Mies makaa riippumatossa lukemassa. Suklaakakku muhii uunissa ja minä olen onnesta osteri - kesäloma alkoi! Tänään kavereiden mökille syömään, juomaan ja nauttimaan... no ei vissiin ainakaan keskikesän auringosta vaan paremminkin vesisateesta. Täällä ei vielä sada, mutta taivaalle on alkanut kerääntyä pilviä. No ei se minun juhannustunnelmaani latista!

Kavereiden mökille meno on pitkä perinne. Tämä on varmaan ainakin kahdestoista kesä, kun meidät sinne kutsutaan ja muuta vakioporukkaa myös. Ja perinteisesti vien sinne valtavan fetasalaatin ja suklaakakun. Joka vuosi kysyn, tuonko kenties vaihteeksi jotain muuta ja vastaus on että eikä, kun fetasalaatista ja kakusta kovasti tykätään. Sopiihan se minulle.

Musiikkileiriläinen kotiutui eilen voipuneena ja onnellisena. Oli ollut hauskaa, poika oli saanut uusia kavereita, ja näytettävänä oli aanelonen johon muut leiriläiset olivat kirjoittaneet kommentteja pojasta. "Kiva kaveri", "Reipas ja rehellinen", "Luova tyyppi", "Olet kiva" jne, ihana! Olin varautunut väsyneeseen kiukutteluun ja rähjäykseen, sillä neljän päivän tauoton skarppaus vie voimat tavalliseltakin lapselta saati ADD-ihmiseltä, mutta kotiin palasikin iloinen ja rauhallinen poika. Hyvä juttu.

Aamulla käväisin taas töissä, ja taas lehtirekka oli myöhässä, aargh! Sain lehdet jaettua vartin yli kuuteen mennessä, palasin kotiin ja painuin sänkyyn lukemaan Henning Mankellia kunnes uuvahdin. Virkosin joskus kymmenen jälkeen, hyvä homma että porukka antoi minun nukkua. On aika raskasta nousta aamuyöstä, ja pienet unet ovat tarpeeseen jotta jaksaa pyörittää arkea iltaan asti.

No joo, mutta... se on sitten kesä!! Valoisaa keskikesän juhlaa kaikille!