Tänään töissä aloin miettiä jokapäiväisiä ilonaiheitani - pieniähän ne ovat, mutta monesti pienissä hetkissä se arjen ihanuus juuri piileekin. Nämä mukavat asiat toistuvat harva se päivä, onneksi - näiden avulla jaksaa rämpiä ohi niistä ei-niin-mukavista hetkistä:

-Kotiutuminen töistä kuuden maissa aamulla. Ihana raukeus jäsenissä ja tyytyväisyys hyvin hoidetusta työstä, hiljainen uninen koti ja kissa kehräämässä eteisen matolla. Pienet torkut miehen ja kissan vieressä ennen kuin toiset heräävät.

-Mukillinen kahvia, kun toiset ovat lähteneet tahoilleen.

-Iltapäivällä kotiutuvien lasten kertomukset päivän kulusta koulussa ja eskarissa - aivan erityisesti nautin eskarilaisen vuolaasta ja seikkaperäisestä selostuksesta, ihania, iloisia juttuja.

-Iltaruoka perheen kanssa. Joskus se menee pelkäksi koheltamiseksi, mutta ei se oikeastaan haittaa... Tähtihetkiin kuuluu myös leipominen, on niin mukavaa kun kotiväki on niin innoissaan korvapuusteista tai kekseistä tai mitä nyt keksinkään leipoa - tekevät hyvin kauppansa.

-Hetki telkkarin ääressä kun lapset on saatu nukkumaan, jutustelua miehen kanssa. Ollaan oltu kimpassa melkein kaksikymmentä vuotta, mutta keskusteltavaa riittää aina vaan.

-Ja ekstrana torstai-illat soittokunnan harjoitusten jälkeen, kun olo on tyytyväisen väsynyt ja mieli hyvä kun on osannut tahkota vaikeat stemmansa läpi ja vieläpä kunnialla.

Elämä ei aina ole helppoa ja mukavaa, mutta jokaiseen päivään mahtuu silti hienoja hetkiä. Auttaa kun pystyy näkemään pienten asioiden suuruuden - ja suurten asioiden pienuuden. Kertokaahan, kamut (tunnistatte kyllä itsenne, rakkaat kommentoijani) omista arkisista onnenhetkistänne, lukisin niistä mielelläni.

Hei, tänään alkaa kersoilla hiihtoloma! Mahtavaa! Ja nyt lopetan, viisivuotias noidan piippahattu päässään vaatii huomiota... pitää kuulemma mennä lukemaan Melukylän lapsia. Hyvää perjantaita!