Voi kauhee, viimeisestä postauksesta on jo viikko... pyydän anteeksi kaikilta teiltä, joilla on tapana käydä säännöllisesti vilkuilemassa Myrskyn korvan tapahtumia. Alkaakohan blogini tulla tiensä päähän, kun päivitykset ovat näin huolestuttavasti harventuneet? Jos jälleen kerran yrittäisi ryhdistäytyä, tällä kertaa vaikka alkavan lokakuun kunniaksi.

Lokakuu! Ihana kuukausi. Kynttilänvaloa ja mandariineja ja kurpitsoita ja Halloweenin viettoa ja loma ja syysmyrskyjä ja vaikka mitä! Monet inhoavat lokakuuta, mutta en minä vaan. Mukavaa aikaa.

On taas aika kaivella hatarista aivoistaan kuluneen viikon tapahtumia. Odottakaas... haen kalenterin. Minulla on nykyään niin paljon ohjelmaa, että piti ostaa taskukalenteri. Siinä on kannessa nyrpeäilmeinen leguaani ja se on erittäin kätevä, ilman en pärjää. Nonnih - kalenterin mukaan olen viime viikolla kuskannut kersoja harrastuksiin, käynyt parturissa, odotellut turhaan nuohoojaa (joka sitten eilen ilmaantuikin paikalle), ollut soittokunnassa, jossa yritin tahkota muiden mukana Muistoja 30-luvulta -humppasikermää laihoin tuloksin, oli tosi vaikea! Ja porhaltanut kotipaikkakunnalle luokkakokoukseen. Eilen meillä oli viisivuotiaan kaveri kylässä, ja illalla menin kyläkirjapiiriläisiä kyykyttämään. Onhan tähän viikkoon näköjään mahtunut vaikka mitä.

Luokkakokouksessa oli jännää. Oli aika epätodellista nähdä kaikki ne tyypit - mutta oli varsin kivaa, myönnetään. Jotenkin en osaa pukea sanoiksi sitä iltaa, vaatii ilmeisesti työstämistä... ainakin olen nyt muutamana yönä nähnyt unta entisistä luokkakavereista, sekä siellä paikallaolleista että puuttuneista. Mielenkiintoinen kokemus, toistekin menisin jos joku vastaavan tilaisuuden järjestäisi.

Oli kiva käydä kotipaikkakunnalla ilman lapsia. Edellisen kerran olenkin käynyt siellä yksin 13 vuotta sitten, sen jälkeen on aina ollut yhdestä neljään mukulaa mukana. Sunnuntaina kävin siellä kotikotona pitkällä nostalgiapainotteisella kävelyllä, ensin kävin moikkaamassa äitiä hautuumaalla ja lähdin siitä sitten lampsimaan sinne tänne - kävin koulujen pihoilla muistelemassa ja katsomassa sitä rivaria jossa asuin 16-vuotiaaksi asti ja etsiskelin vanhoja oikopolkuja joita ennen käveltiin. Osa oli vielä toiminnassa, osa vuosikymmenten saatossa heinittynyt ja kadonnut. Haluaisin muuttaa takaisin.

Kotiuduin luokkakokousreissulta sunnuntai-iltapäivänä samaan aikaan kuin perhekin, palasivat partiopatikasta naarmuisina ja nuotiosavulta tuoksuen. Kivaa oli ollut heilläkin, viisivuotias oli jaksanut kävellä mukana ihailtavan hyvin. "Ihanaa kun oot taas kotona!", kersat hehkuttivat. Olihan minullakin tuota laumaa ikävä vaikka ei oltu erossa kuin vuorokausi.

Eilen viisivuotias teki kerhossa ihanan enkelin. Ja toi tullessaan kerhokaverin, reippaan pikkutytön joka tutki joka paikan. "Noi on pelottavia", sanoi suu mutrussa ja osoitti keittiön puuhellan päällä roikkuvia keittiönoitiani. "Ei ne mitään tee", vakuutin ja väkersin pikkuleipiä kerholaisille ja kotiin palaaville koululaisille, joilla muuten oli eilen koulukuvaus ja siksi yllään vaatteet, joissa olivat mahdollisimman edukseen (itse valitut), kutosluokkalaisella joku printtipaita, kolmasluokkalaisella paita jossa lukee "captain awesome" ("Mä oon kapteeni siisti, intoili poika) ja ekaluokkalaisella hempeän vaaleansininen ja hilekoristeltu paita. Tenavat yleensä onnistuvat kuvissa, eivät ole tulleet äitiinsä...

Illalla menin vetämään kyläkirjapiiriä. Oli älyttömän kivaa! Porukka on tosi hauskaa ja kuvia kumartamatonta ja innokkaita keräämään aineistoa. Tuli naurettua koko viikon tarpeiksi. "Ihan lihaksia särkee nauramisesta", valitteli yksi vanha mies pois lähtiessään ja pyyhki naurunkyyneleitä silmänurkastaan. Oli ihana ajella kotiin päin, kun kuu kurkisteli pilvien lomasta ja ojanpientareilla pyörteili usvaa. Hieno ilta, joka suhteessa.

Tänään ohjelmassa kutosluokkalaisen nimipäivän viettoa, tenavien kuskausta (aina!), raivailua... Torstaina kässäkoululaisten valotapahtumaan, näitä Valo virtaa -tapahtumia kai on torstaina useilla paikkakunnilla. Sunnuntaina vietetään omalla porukalla Pörrön 1-vuotissynttäreitä, ja menen varmaan esikoisen kanssa katsomaan Star Trek -elokuvan. Ja hei, kolme aamua lomaan!!! Kesäloma häämöttää...

Nyt antamaan viisivuotiaalle voileipää. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille kamuille, palaillaan!