Varoitus: Sisältää tylsää soittokuntajorinaa.

Nonnih, viikonlopusta selvittiin siis kunnialla. Vallankin lauantai oli melkoista haipakkaa - ensin torille partaa hakemaan, sitten hirveällä kiireellä kotiin ja naapuripitäjään soittamaan. Siitä parrasta: otin ruskean leukaparran (taiteilija antoi vapaat kädet malleilleen mitä parran muotoon ja väriin tuli), ja se näytti tiedättekö hyvältä! Tenavat ja mies tutkailivat minua kiinnostuneina, kun kurvasin kotiin parta naamassa. Tämä taiteilija on siis tehnyt tällaisen partastudion aikaisemmin Italiassa, nyt täällä pikkupaikkakunnan torilla, seuraavaksi Tanskassa ja sitten ilmeisesti Helsingissä, ellen väärin muista. Oli hauskaa olla osa taideteosta!

Nyhdin parran kiireesti irti naamastani ja ujuttauduin esiintymisleninkiin, sitten koko perhe autoon ja keikalle. Naapurikylässä oli kirjakyläpäivät (meniköhän oikein?) ja palokunnan 80-vuotisjuhla, molempiin meidät oli tilattu soittamaan. Ensin värjöteltiin torilla tuulisella lavalla ja vedettiin Nikkelimarkkaa ja Asemamiehen jenkkaa ja joitain marsseja yms ja hyvin meni - meidän kersat istuivat penkillä ja napostelivat herneitä ja olivat kuolla tylsyyteen. Mies videoi kännykällään kun veivattiin Näitä polkuja tallaan... kuuntelin ja katselin sen jälkeenpäin ja hyvältä kuulosti. Kappaleen loputtua nauhalta kuuluu viisivuotiaan kirkas ääni: "Oliko tää viimenen?". Niinpä... Torikeikan jälkeen paineltiin juoksumarssia tien toiselle puolelle paraatia vastaanottamaan. Tai ei me sitä vastaanotettu, vaan soitettiin ohimarssi, siis soitettiin paikallamme ja kulkue marssi siitä ohi. Rakastan paraateja! Tämäkin oli tosi hieno: univormuja, kalustoa, palokuntanuoria, ukkoja viime vuosisadan palokuntalaisvermeissä, virma suomenhevonen vetämässä kärryillä entisajan letkuviritelmiä. Soitettiin Muistoja Pohjolasta alun neljättä kertaa ennenkuin koko letka oli marssinut ryhdikkäästi ohi. Tuuli ihan hirveästi ja nuottitelineeni kaatui, mutta sain sen lennosta kiinni ja jatkoin soittamista seuraavasta tahdista... Oon niin pro.

Kulkueen jälkeen suunnattiin paloasemalle juhliin. Ihan jees, hyvää kakkua ja yksi kiva ohjelmanumero nimeltä Vanhat varusteet, siinä esiteltiin palokuntalaisten kamppeita viime vuosisadan alusta tähän päivään. Mielenkiintoista, oikeasti. Soitettiin muutama kappale, hyvin meni taas.

Eilinenkin meni keikkaillessa. Toisen naapuripitäjän (sen lähemmän) museo täytti myös 80, ja siellähän me tietysti soitettiin myös. Esiinnyttiin ulkona, ja oli aivan järkyttävän kylmä. Sormet olivat ihan umpijäässä, juoksutuksissa piti oikoa kun sormet eivät liikkuneet. Kakku oli ihanaa ja yksi ohjelmanumero tosi hieno, sellainen monologi jota kuunnellessa melkein unohti jäätävän kelin. Kotiin tultuani lämmitin heti saunan, että sain itseni edes jotenkuten lämpimäksi.

Ja nyt ollaan sitten maanantaissa. Ei keikkoja tällä viikolla, mutta huomenna alkaa työt (yääh!) ja keskiviikkona menen paikkauttamaan hampaan (YÄÄH!!), joten jihuu. Nyt taidan maleksia postilaatikolle ja aloittaa sitten päivää kahvin ja lehden parissa... Oikein hyvää heinäkuista viikkoa kaikille jotka tätä lukevat! :)