Nuorimmaisella on tänään nimipäivät. Ja niitähän on tietysti juhlittu koko aamu, meidän perheessä juhlitaan aina kun on aihetta. Kevättalvellakin, kun esikoinen suoritti pianotutkinnon (joka meni aivan nappiin, ylpeän äidin pitää tietysti heti mainostaa), hänelle pidettiin juhlat, jossa syötiin hyvin ja kavereita kävi pitkin päivää onnittelemassa. Tämänpäiväiset nimpparijuhlat ovat perinne, niitä vietetään aina parin äitikaverini perheiden kanssa - molemmilla on neljä lasta kuten minullakin, mutta tänään koolla oli vain 10 lasta ja me kolme frouvaa. Toisen kaverin tyttärellä on myös tänään nimpparit, joten me organiseerataan aina yhdessä nyyttärit näin kesäkuun 19. päivä ja juhlitaan pieniä päivänsankareita. Herkkuja oli taas joka lähtöön juustonaksuista kääretorttuleivoksiin, ja tietysti kahvia ja lasten suosikkia taikalientä (spritea ja karamelliväriä). Ja lahjat olivat myös mieluisia, kiitos vieraille niistä! Itse ostin tytölleni bambi-värityskirjan ja puuvärit, kovasti tyttö niistä tykkäsi. Kaverin tyttöä muistettiin w.i.t.c.h. -meikkipussilla ja -tarroilla.

Jaa että miten tuo otsikon vessanpöntöntiiviste näihin juhliin liittyy? Ei tasan mitenkään, mutta täällä kävi äsken pöntönkorjaaja apupoikansa kanssa uusimassa tiivisteen, ja alakerran vessa toimii taas iloisesti. Hyvä niin.

Eiliset näytelmäharjoitukset menivät ihan hyvin, mutta älyttömän kokoinen hyttysparvi oli syödä meidät elävältä. Oltiin treenien jälkeen paukuroilla koko sakki. Mikähän meidät saa kesä kesän jälkeen menemään sinne hyttysten syötäväksi? Ehkä se, että meillä on tosi hauska porukka ja kaikilla on kivaa keskenään, harjoituksissa saa aina nauraa kippurassa. Tosin ensi-illan lähestyessä yhdeltä sun toiseltakin alkaa mennä hermot, kun ollaan koko ajan yhdessä - harjoituksia on lähes joka ilta ja tuntuu että ollaan suunnilleen naimisissa keskenämme...

Työaamu meni hienosti, alan taas päästä jyvälle - olin valmis jo varttia vaille kuusi. Näin lehdenjakotuttujakin! Ennen loukkaantumistani törmäsin (no en nyt oikeasti mutta kuitenkin) aina samassa kohtaa reittiä ja samoihin aikoihin yhteen aamulenkillä olevaan ikämieheen. Tämän lenkkipapan kanssa aina vaihdoimme muutaman ystävällisen sanan. Lenkkipapan kanssa juttelin silloin työtapaturma-aamunakin, hän ihmetteli kun olin niin "huonon näköinen" - varmaan olinkin sen olkapääni kanssa. No, tänään tapasimme taas siellä omakotialueella! Ja taas meillä riitti juttua. Minusta on aina mukavaa nähdä tätä vanhaa miestä, jonka nimeä en edes tiedä, ja uskon että hänestäkin on hauska törmätä aamulenkillä aina samassa paikassa saparopäiseen lehdenjakajaan ja löpistä hänen kanssaan niitä näitä. Yhden asiakkaankin tapasin kierrokseni loppupuolella, hänkin toivotteli tervetulleeksi takaisin töihin. Näin kierroksella myös kauniin tummanharmaan kissan, jolla oli elegantti valkoinen karvakaulus. Kissa istuskeli muina miehinä ojanpientareella, eikä ollut kuulevinaankaan kun yritin kutsua sitä.

Okei, nyt vielä pikainen blogikierros ja sitten ripustamaan pyykkiä. Tuulee ja paistaa, eli pyykit varmaan kuivuvat heti kun selkänsä kääntää...