...joulu meinaan! Tänään urakoin tenavien kanssa piparit ja miehen kanssa kinkunpaiston, kaverikin lupasi pistäytyä lastensa kanssa kissanpentua katsomaan. Ai niin, lahjat on vielä paketoimatta... illalla sitten.

Oli hauska yö töissä. Ekassa kerrostalossa minua odotti lahja - yhden asunnon ovenrivassa roikkui lahjapussi, jonka kylkeen oli siististi tekstattu "lehdenjakajalle", siellä oli paketti juhlamokkaa. :) Näin taas sen aamuöisen kaverini eli jäniksen, meillä on selvästi sama aikataulu mitä liikkumiseen tulee... ja aamun kummallisin tapaus seisoi matkahuollon pihassa - joku mies, varmaan minua vähän vanhempi eikä täkäläisiä löytyi linja-autoaseman pihasta värjöttelemästä ennen neljää. Mies kysyi minulta milloin tulee seuraava bussi - sanoin sen tulevan puoli viiden kieppeillä ja siihen ukko: "V***u mun pitää venaa täs viel puol tuntii". Äkillisen joulumielen puuskassa tai ihan siitä ilosta kun olin juuri saanut sen kahvipaketin päätin pistää hyvän kiertämään ja annoin miehelle yhden varalehdistäni ajankuluksi. Kovasti se kiitteli ja kysyi saisiko ottaa autoni tupakansytyttimestä tulta tupakkaansa. Minä sanoin että et, eikä se ruvennut vänkäämään. En ikinä päästä aamuyöllä ketään autooni ja harvoin alan kenenkään kanssa edes juttusille - aamuyöllä jokainen satunnainen kulkija on minusta epäilyttävä kimppuunkäyjä tai autonvarastaja, ja on ihan perusteltua olla luottamatta kehenkään. Turvallisuus ennen kaikkea.

Pikkukissa oli innoissaan kun palasin töistä - se ryntäsi minua vastaan eteiseen ja kehräsi kovaan ääneen. Kun menin nukkumaan se kömpi peittoni mutkaan nukkumaan. Töissä ollessani se oli kuulemma nukkunut miehen tyynyllä, pitänyt käpäläänsä tämän poskella. Mies on vähintään yhtä innostunut uudesta perheenjäsenestä kuin me muutkin, Pörrö on kyllä lunastanut paikkansa olemalla niin hauska, nokkela ja söpö.

Jep, huomenna on aatto! Tällainen on jouluaatto meidän huushollissa, tätä kaavaa noudatetaan uskollisesti vuodesta toiseen:

Menen aamulla töihin, ja sieltä tultua alan haudutella joulupuuroa. Väki herää yksi kerrallaan puurolle ja jättipiparille (olen yöllä koristellut jokaiselle ison piparisydämen, jossa on nimi kuorrutuksella ja paljon karkkeja). Sitten koristellaan edellisenä päivänä paikalleen aseteltu joulukuusi ja kannetaan lahjat sen alle. Tämän jälkeen tenavat ulos leikkimään, sauna lämpiämään ja sapuskoita uuniin. Joulurauhan julistus, sen jälkeen sauna ja sitten päivän pääateria, johon jokainen on saanut toivoa lempiruokiaan - perinnetietoisen ihmisen mielestä joulupöytämme on varmaan kamala näky, siellä saattaa laatikoiden ja lohen ja kinkun joukossa koreilla kattilallinen keitettyä makaronia ja kupillinen pikkunakkeja tai kananugetteja... Jouluaaton ruokalistan laatiminen ja siihen vaikuttaminen tuntuu kuitenkin olevan lapsille tärkeä juttu. Ja mitä järkeä olisi pakottaa porukkaa syömään laatikoita, kun niistä ei kukaan muu tykkää kuin minä? Itselleni varaan kyllä pikkuaskit niin lanttua kuin porkkanaakin, slurp. Sitten seuraa levotonta haahuilua (lapset) ja astioiden tiskausta (minä), ja kun ilta alkaa hämärtää siinä kolmen maissa aletaan aukoa lahjoja. Jokainen hakee vuorotellen kuusen alta paketin (pienimmäinen aloittaa) ja avaa sen muiden katsellessa, ja tätä jatkuu niin pitkään kuin lahjat on jaettu - eli tosi pitkään. Loppuillan tenavat leikkivät leluillaan, mies ja minä kyhjötetään sohvannurkissa lukemassa suklaarasia käden ulottuvilla ja juodaan ehkä lasilliset viiniä kun lapset viimein menevät nukkumaan. Aah! :)

Nyt kuitenkin kahville. Kersat laulavat keittiössä viidettä kertaa peräkkäin "KisKisKukkulat, OnSielläNeMunatSekäMakkarat, MuttaSeMunaKunSeMeniNiinSeMakkaraJäiVainJuu"... Joulutunnelmaista vai mitä. Mutta: OIKEIN HYVÄÄ, RAUHALLISTA JA ONNELLISTA JOULUA kaikille!! Kirjoittelemisiin.