Pörrö on jo toista viikkoa kateissa. Sitä on etsitty lähimetsistä, mutta tuloksetta. Pahoin pelkään, että kolliparka on joutunut tuossa lähistöllä päivystävän ketun saaliiksi - Pörrön katoamista edeltävänä päivänä mies näki töihin pyöräillessään ketun hiippailevan tontin reunamilla.

Ikävä on kova. Ja joo, tiedän, vastuu on kissan omistajalla - jos on niin urpo että pitää kissaansa vapaana, saa myös kantaa seuraukset. Taajamassahan kissoja ei edes saisi pitää irrallaan...Täällä taajama-alueen ulkopuolella niiden kyllä annetaan kulkea omia polkujaan, ja silloin vaarana ovat juurikin nuo ketut ja ilvekset. Surtu ollaan kyllä kovasti, Pörrö kun oli melkoinen persoona - ei ehkä mikään kynttilä, mutta mukava ja mutkaton luonteeltaan, ja tykkäsi meistä kaikista kovasti, eniten ehkä minusta.

Semmoista. Ja muita kuulumisia: täällä on kuuma! Helle on ihan omaa luokkaansa, mutta sehän ei tietenkään haittaa, kun vähän väliä käydään uimassa ja syödään jäätelöä ja löhötään laiturilla. Eilen lähdettiin ex tempore kaupunkiin miehen lomanalkamisen kunniaksi, ja siellä vasta kuuma olikin! Ihan kuin olisi oltu ulkomailla. Syömässä käytiin ja ostamassa tulevalle eskarilaiselle reppu (pinkkiä ja hilettä ja iso Hello Kittyn naama) sekä mentiin elokuviin - muu porukka kävi katsomassa Shrekin, minä ja teini ujuttauduttiin tyttölauman keskelle toiseen saliin katsomaan uusin Twilight. Oli ihana! Ja vampyyrien ja ihmissusien yhteenotto oli kunnon mättöä, tykkäsin.

Kesänäytelmän ensi-ilta on takana! Hyvin meni! Yleisöä oli taas katsomon täydeltä, kuten ensi-illoissa aina, ja kaikki suorituivat rooleistaan erittäin mallikkaasti. Kyllä muuten jännitti etukäteen, mutta ihan turhaan, hienosti muistin repliikkini ja sain roolisuorituksestani aika tavalla kehuja. Oli tietysti järkyttävän kuuma olla niissä maastovetimissä ja maihareissa, mutta vielä kuumemmat paikat oli meidän pojalla, joka hikoili näyttämöllä karhupuvussa. Poika on tänä kesänä saanut harrastajateatterikärpäsen pureman, nauttii harjoituksista ja esityksistä ja kaikesta niihin liittyvästä - lavasteiden kokoamisesta ja purkamisesta, leikinlaskusta ja vitsailusta, väliaikojen kahvitarjoiluista, yhteishengestä. Pojasta on tullut näytelmäporukan maskotti, ja pojan rooliasu vielä korostaa tuota maskottimaisuutta - hän näyttää kokovartalokarhupuvussaan isolta pehmolelulta.

Ensi-iltabileetkin olivat oikein kivat - syötiin ja, myönnetään, juotiin hyvin. Könysin kotiin puoli kolmelta aamuyöstä (ja huom., en lähtenyt puolen tunnin päästä jakamaan lehtiä, kun oli sopivast vapaapäivä). Aamulla ei ihme kyllä ollut edes krapulaa, vaikka olin juonut aika lailla.

Arvatkaas mitä meillä huomenna tapahtuu? Me pidetään kesäleiriä minityttökerholaisille. Tyttöjen itse viime vuonna perustama kerho leiriytyy meille yhdeksi yöksi, luvassa on varmaankin uimista, leikkimistä, lautapelien pelaamista ja kai tässä pitäisi jotain askarteluakin kehittää. Heh! Nukkuvat teltassa tuossa pihanurmella. Pitää varmaan tulla leirin jälkeen raportoimaan miten meni, pitäkäähän peukkuja...

Jaaha, tenavalauma suuntaa uimaan, pitänee mennä vahtimaan. Lämmintä päivänjatkoa kaikille blogiini poikkeaville!