Saatiinpa tämäkin viikko vauhdilla käyntiin - aamu meni etsiessä vielä leiriläisten kamppeita, eli vaikka olin eilen pakannut lähtijöille lakanoita sun muuta vaihtovaatetta, niin vielä piti hirveässä lähtöhässäkässä etsiä vaikka mitä kumppareita, uikkareita ja nuotteja... Ajoissa päästiin silti lähtemään ja käytiin viemässä pari lasta isovanhemmille ja loput leireille. Puuh!

Ja sitten kaupunkiin, jossa minulla oli arvatkaa mitä: Omaa Aikaa! Ehdin kierrellä kauppoja ja käydä syömässä ennen lääkäriä. Lääkäri antoi minulle luvan palata töihin! Olen ollut sairaslomalla tammikuusta asti, jolloin minulle sattui työtapaturma: maassa pyörinyt nippunaru kiskaisi minut nurin ja kaaduin olkapää edellä asvalttiin. Auts!! Lehdenjakajille sitä sattuu ja tapahtuu... Tajusin jo silloin kaaduttuani, että nyt kävi kalpaten, mutta jaoin silti ne halavatun lehteni, vaikka loppuvaiheessa kierrosta itkin raivosta ja kivusta enkä saanut enää auton peruutusvaihdetta päälle kun käsi oli niin tönkkönä. Siitä sitten päivystykseen, ja erinäisten vaiheiden jälkeen leikkauspöydälle, sairaslomalle ja nyt, niin, takaisin lehdenjaon ihmeelliseen maailmaan. Noo, minulla on tällä viikolla vain kolme työaamua (huominen on listan mukaan vapaapäivä), ja juhannuksena jään viikon kesälomalle. Katsotaan miten jänne ja leikattu lihas kestävät lehtinippujen kanssa reuhtomista...

Nyt raivaamaan kämppää ja jännittämään miten leiriläiset pärjäävät... oletettavasti ihan hyvin, leirin pihaan orvon ja koti-ikäväisen näköisenä vilkuttamaan jäänyt esikoinenkin soitteli äsken kuulumisia ja kehui että kivaa on. Hyvä niin. Kotiin jääneet sisarukset sen sijaan hortoilevat yksinäisinä nurkissa ja odottavat sisaruksia kotiin, tai ainakin tuo pienin odottaa - veljelle annoin luvan mennä pleikkarin kimppuun. Taidan koota pari palapeliä pienimmän kanssa ennen raivausoperaatiota, niin saan tytön hyvälle mielelle. Palailen!