Helou! Taas on viikko vierähtänyt mukavan arkisissa merkeissä. Lämmittelen vieläkin kirjanvalmistumisen jälkihehkussa, on ihanaa kun ei tarvitse enää hiki hatussa näpytellä... Kirja lähti oikolukuun ja palautuu minulle joskus toukokuun viidennen jälkeen. Sitten käyn sen vielä itse kertaalleen läpi ja ojennan taittajalle ja sitten evakkotarinakokoelma lähteekin jo painoon. Julkkareita odotellessa...

Ahku (tervehdys vaan sinne pohjoiseen!) kyseli kommentissaan, millaisia kirjoja minulta on ilmestynyt. Ensinnäkin pitää korostaa, etten ole kirjailija - minulla ei ole kustannussopimusta tms., mutta teen tilauksesta kaikenlaisia historiikkeja tai mitä minulta nyt keksitäänkin tilata. Tähän mennessä olen saanut aikaiseksi - odotas - kolme kirjaa, eli toimittanut yhden kyläkirjan, kirjoittanut meidän soittokunnan historiikin (joka on aika litteä pehmeäkantinen läpyskä, mutta minulle kovin rakas), ollut yhtenä neljästä toimittajasta erään toisen kyläkirjan kanssa ja lisäksi vaikuttanut takapiruna yhden naapurikunnan kyläkirjan teon alkuvaiheessa (sitä kirjaa en kuitenkaan laske ns. "itsetehtyihin"). Eli evakkotarinakirja on neljäs tuotokseni, ja se päätyy kirjahyllyyni muiden kirjojeni ja Potterrivistön viereen joskus loppukesästä.

Meillä piti olla eilen soittokunnan keikka Mikkelissä, mutta eipäs ollutkaan, kun johtajamme on etelässä eikä päässyt tuhkapilven takia ajoissa kotimaahan... tuhkan vuoksi myös ukkoni auto on kolmatta viikkoa korjaamolla, kun korjaajakin on ollut ulkomailla motissa. Näin se pilvi vaan vaikuttaa meikäläistenkin elämään, vaikka ei reissaamista edes harrasteta. Eikös se pilvi tosin ole jo hälvenemään päin...?

Eilen mies meni esikoisen matineaan ja haki vielä isovanhemmatkin mukaan. Hyvin meni esitys, katselin sen myöhemmin videolta. Hakivat esikoisen onnistumisen kunniaksi kaupasta matineajätskit koko perheelle. :) Minä jäin kotiin pienempien kanssa, esikoinen ei halunnut kuusivuotiasta mukaan, kun tämä käyttäytyi viime matineassa levottomasti ja esikoista hävetti... Tytöt siis leikkivät keskenään ja minä katsoin kolmasluokkalaisen kanssa dokumenttia ruotsalaisesta tutkimusmatkailijasta, joka matkusti retkikuntineen Australiaan sata vuotta sitten, ja toi sieltä tullessaan valtavan määrän ihmisluita - hän oli vakuuttunut siitä, että aboriginaalit olivat puuttuva lenkki ihmisen ja apinan välillä, jonkinlaisia neandertalilaisen jälkeläisiä, paremminkin eläimiä kuin ihmisiä. Nyt sata vuotta myöhemmin luut on palautettu takaisin jälkeläisille, kuten eettisesti oikein onkin. Kävin sitten kolmasluokkalaisen kanssa pitkät keskustelut kolonialismista sun muusta, oli oikein mielenkiintoinen ilta. Että semmoinen etnografiatorstai...

Ups, äsken soi puhelin ja siellä oli yksi evakkotarinakirjoittaja, joka sanoi tuovansa minulle vartin sisällä jonkun valokuvan kirjaa varten... Siispä lopetan. Palaillaan. Perjantaita!