Otsikossa oleva sanonta on jostain päin Suomea vaan en muista mistä.

Täällä tosiaan on rauhallista - pojat ovat koulun vaellusretkellä, tytöt ja mies lähtivät kirkolla käymään, eli käyvät torikahviossa, kirjastossa ja kaupassa. Heräsin vähän aikaa sitten, pääsin siis nukkumaan joskus puoli yhdeksän aikoihin aamulla, mutta nukkuminen oli sellaista ihme torkkumista kun paleli ja tytöt metelöivät leikkiessään jne. Oli taas tyypillinen lauantai töissä, jaoin lehtien lisäksi niitä Kelan lehtiä jotain 400-500 kpl. Yhden kerrostalon rappukäytävässä nukkui joku mies, hiivin lehtineni sen ohi. Näin tuttujakin: lenkkipapan, jolla oli yllään sellainen heijastinliivi (kyllä muuten näkyikin kauas hämärässä!) ja kierroksen loppupäässä yhden mukavan tilaajan, jonka kanssa tulee varsinkin viikonloppuisin vaihdettua muutama sananen. Jotenkin yllättävän harmiton lauantai, valmis olin joskus varttia vailla seitsemän.

Eilenillalla esikoinen innostui kokkaamaan, teki koko porukalle lämpimiä leipiä. Hyviä tuli. Mies muuten huomasi eilen yhden jutun: esikoinen on kasvanut minusta ohi. Onhan siinä pojassa vähän hujopin vikaa, mutta että on jo 11-vuotiaana äitiään pidempi... ei kyllä mikään ihme, olen 155 cm pitkä. Mitenkähän pieni minusta tulee, kun vanhemmiten painun kasaan - joku puolitoistametrinen vai? No, sitä odotellessa.

Nyt voisi siirtyä kirjan kanssa sohvalle. Ja suklaalevyn... Ihanaa viikonloppua kaikille, levätkää jos voitte!