Olihan outo aamu taas. Pompin vapaapäivän jäljiltä pirteänä yhteen kerrostaloon lehtinippu kainalossa, ja siellä minua odotti yhden asunnon (johon en jaa kuin mainoksia, kyseiseen kämppään ei ole tullut tilattua lehteä kolmivuotisen lehdenjakohistoriani aikana) ovessa viesti. Tarralapussa luki: "Aamulehden jakaja. Soita ovikelloani. Minulla olisi asiaa." Pahaenteistä, eikö? Terästäydyin ottamaan vastaan haukut rappusissa klompsottamisesta/ postiluukun rämäyttämisestä mainospostia jakaessani/ ulko-oven kolisuttamisesta ja soitin ovikelloa. Kukaan ei avannut. Kipaisin viemään lehdet yläkertaan ja palasin plinkuttamaan kelloa. Kukaan ei edelleenkään avannut. Whaat...? En jäänyt tuhlaamaan aikaani, minulla oli suunnilleen miljoona lehteä jaettavana. Ehkä viesti koskikin tuuraajaa, joka eilen jakoi lehteni - oli varmaan puuskuttanut portaissa tai jotain...

Kyllä mun elämä on sitten jännää.

Jännästä puheenollen, meille rakennettiin uusi laituri. Vanha oli varmaan samanikäinen kuin talokin, 50 vuotta, puolilaho, kiikkerä, karsea. Nykyinen on varsinainen ökylaituri, iso ja hieno. Rakennusmiehet uurastivat sen kimpussa kaksi päivää, ja minä kunnon emäntänä keittelin kahvia ja leivoin pullaa että työmiehet jaksoivat pakertaa. Lopputulos on komia!

Pitäisi vissiin blogata useammin, kun ei tahdo muistaa mitä viikon aikana on tapahtunut... Kun miehellä oli vielä lomaa jäljellä tein joka päivä ekskursioita lähiympäristöön jokaisen lapsen kanssa. Siis erikseen. Siihen meni kaikkiaan neljä päivää, ja oli kivaa! Esikoisen kanssa kävin kirjastossa ja pirtelöllä, ysivuotiaan kanssa pizzalla ja jätskillä, tulevan ekaluokkalaisen kanssa kävelyllä ja ällistelemässä kotieläinpihan tipuja ja pupuja ja pizzalla ja jäätelöllä ja pienimmän kanssa leikkikentällä, kotieläinpihalla, pitkospuulenkillä ja jätskikiskalla. Taas kerran huomasin kuinka mukavia lapsia meillä on - niiden juttuja on niin hauska kuunnella. Liian vähän tulee oltua jokaisen kanssa erikseen... onkohan muilla suurperheellisillä sama ongelma?

Mitäs muuta tällä viikolla on tapahtunut...? Miehellä alkoivat työt. Olen ravannut mustikassa - loppukesä on ihanaa aikaa, mustikoita vattuja mustaherukoita puolukoita sieniä... Tenavat ovat ulkoiluttaneet etanoita (no okei, tästä saa nyt sellaisen kuvan että etanoille laitetaan fleksitalutin ja sitten juostaan niiden perässä pitkin pihaa), siis antaneet niiden kiipeillä käsivarsiaan pitkin ees taas. Susikairan Akka, milloin haet meiltä etanan? :)

Nyt menen syömään puuroa. Ja istumaan kahvimukin kanssa laiturinnokkaan. Torstaita!