Käyn meidän tyttöjen kanssa harva se päivä huoltoaseman kotieläinpihalla ihastelemassa eläimiä. Siellä on pari ystävällistä lammasta, luppakorvakaneja ja kaksi tyyntä, pulskaa kanarouvaa ynnä kukko. Ja munia, niitä piisaa - niitä on pesässä viimeisimmän laskelman mukaan jo kaksitoista. Syy siihen, miksi ramppaamme kotieläinpihalla alvariinsa, löytyy juuri siitä pesästä... haluamme nähdä tipuja!! Ja tietysti myös käydä rapsuttelemassa luppakorvapupujen untuvanpehmeitä päitä. Kiintoisaa nähdä, milloin tipuset kuoriutuvat.

Tämä viikko on ihan älytön. Olen joka ilta menossa - paitsi torstaina - sillä ohjelmassa on näytelmäharjoituksia, soittokuntatreenejä ja lauantai-iltana soittokunnan konserttitanssiaiset. Niitä odotan innolla, viime kesänä pidettiin vastaava tilaisuus ja se oli ihan mieletön suksee, tunnelma oli katossa niin tanssikansalla kuin soittajillakin. Mutta siis huoh, väsyttävää viikkoa elelen, vaikka niin näytelmän kuin tanssibiisienkin harjoitteleminen mukavassa porukassa on tosi kivaa. Ei meinaa jaksaa nousta aamulla töihin, kun koko illan heiluu jossain treeneissä... Mutta pois voihke ja valitus, itsepä olen harrastukseni valinnut!

Viljonkka kyseli taannoisessa kommentissaan, että joko minulla on kesäloma. Eipä ole - syynä mönkään mennyt Itella-kokeiluni. Irtisanoutuminen maksoi minulle vuoden lomat. Nyt vaan puurretaan ja purraan hammasta ja odotetaan ensi vuotta, jolloin minulla on taas viisi viikkoa kesälomaa ja talvilomat siihen päälle. En ole katkera mutta kuitenkin...

Ahku, tiedustelit mistä evakkotarinakirjaa saa tilata. Voitaisiin vaikka sähköpostitella asiasta, jahka kirjat tulevat painosta ja julkistamisjuhlat on pidetty. Informoin sitten.

Meidän metsästä kuuluu meteliä. Siellä jyllää pari metsäkonetta harventamassa. Jaa niin, tuo "meidän metsä" oli vähän harhaanjohtavasti sanottu, emme me sitä metsää omista, satumme vaan asumaan sen reunalla. Ja minua ottaa aivoon!! Hyvästi, tämän kesän mustikkasato, tuskin siellä on moisen mylläämisen jäljiltä mitään jäljellä. Ja mustikassa käyminen on yksi säälittävän elämäni kesäisistä kohokohdista... Prkl.

Jaaha, taidan mennä tiskaamaan ja sitten laiturille pänttäämään vuorosanoja. Näytelmä alkaa jo näyttää ihan oikealta näytelmältä, kaikki ovat jo uskaltaneet luopua plareistaan ja meillä on harjoituksissa jo roolivaatteet päällä - kaikilla siis maastopuvut, sotilasfarssista kun on kyse. Heh! No nyt hommiin ja illalla soittamaan, morjens!!