Arvoisat blogikamuni Reinavate ja Susikairan Akka (terveisiä molemmille!) haastoivat minut kertomaan kuusi sattumanvaraista asiaa minusta. Koska pyyntöjä tuli kaksi kerron itsestäni 12 asiaa - täällähän niitä piisaa! Aloitetaan:

1) En osaa uida. Älytöntä, sillä asun järven rannassa.

2) Olen pienikokoinen. Pituus 155, paino 56, kengännumero 35. Mies sanoo aina, että Lumikilla oli alunperin kahdeksan kääpiötä, mutta yksi niistä karkoitettiin koska se oli niin kova sotkemaan... ja sitten se muutti tänne pikkupaikkakunnalle ja alkoi jakaa aamulehtiä.

3) Ja äskeisestä päästäänkin sujuvasti kolmanteen kohtaan - olen valitettavasti tosi sotkuinen ja epäjärjestelmällinen ihminen. Tästä asiasta käydään tasaisin väliajoin vääntöä miehen kanssa, hän on siisteyden ystävä. Mielestäni kaaos pysyy kuitenkin hyvin hallinnassa, tiedän yleensä missä kasassa mikäkin tarvittava juttu sijaitsee...

4) Pelkään humalaisia. Ja ihmisjoukkoja. Ja humalaisia ihmisjoukkoja.

5) Ja tyhjillään olevia leikkikenttiä, joissa tyhjät keinut heiluvat hiljalleen itsekseen tuulessa.

6) Sekä PMMP:tä.

7) Olen kielioppifriikki, oikein suuren luokan pilkunviilaaja. Arvostan hyvin kirjoitettua, virheetöntä ja sujuvaa tekstiä. Jostain syystä näen tekstissä olevat kirjoitusvirheet yhdellä silmäyksellä, huomaan myös virheet vaikka teksti (esim. sanomalehden sivu) on ylösalaisin. Tarvitsisikohan joku kustantamo hyvää oikolukijaa...?

8) Haluaisin sauvasirkan lemmikiksi.

9) Luen mielelläni ruotsalaisia dekkareita. Siitä johtuen näen tosi usein kansankotipainajaisia.

10) En erityisemmin välitä Bond-elokuvista, mutta sen sijaan ihan älyttömästi Bond-biiseistä! Tosi hyviä! Suosikkini on License to Kill.

11) Olen aika hyvä huilisti. En lähelläkään ammattilaistasoa, mutta harrastajana varsin tasokas. Huilu on instrumenttina melko vaativa, ja minusta on hienoa osata soittaa sitä niin vaivattomasti.

12) Olen valtavan tyytyväinen itseeni, perheeseeni, elämääni. Tajuan kyllä että olen onnekas: minulla on hyvä mies ja neljä nokkelaa, tervettä, iloista lasta. Oma koti. Lemmikkejä. Työ, joka ei ehkä ole hohdokkaimmasta päästä, mutta josta saa säännöllisen tilipussin kaksi kertaa kuussa ja jossa pärjään. Ystäviä. Mielekkäitä harrastuksia. Asiat eivät oikeastaan voisi tämän paremmin olla.

Tällaisia juttuja on aika kiva miettiä, ei ihme että kaikenlaiset meemit leviävät blogeissa.

Täällä on juuri nyt ihana rauha. Koululaiset lampsivat taksilleen, mies meni töihin ja vei mennessään nelivuotiaan, jonka kerho alkoi tänään. Eskarilainen on kotona, kuume jatkuu edelleen, mutta tuossa hän nyt pirteänä värittää jotain Pokemon-kuvaa ja höpöttää tauotta. Kissa juoksee lattialla ympyrää hiusdonitsi suussa.

Tästä päivästä tulee varmaan aika rauhallinen (no tokaluokkalainen pitää kuskata kässäkouluun), mutta eilinen oli toista maata. Vitosluokkalaisella oli soittotunti, pienimmäisellä kässäkoulu ja illalla menin tokaluokkalaisen kanssa partion palaveriin, jossa suunniteltiin kevään toimintaa. Poika sai muuten toisen merkkinsä, sellaisen jossa on käpälänjälkiä, siis sellaisen kangasmerkin joka ommellaan partiohuiviin. Hyvin on minullakin taas termit hallussa... Tiedätte kyllä mitä tarkoitan, partiovanhemmat ainakin tietävät. Poika saa itse ommella merkin paikoilleen.

Eilen minulle soitettiin kirjastosta - ovat järjestämässä jotain kyläkirjailtaa, jossa kyläkirjojen kokoajat kertovat kirjantekoprosessista. Lupauduin. Jälkeenpäin tulin kyllä ajatelleeksi, että en itse asiassa muista koko kirjan kokoamisesta (kirjoitusvaiheesta siis) juuri mitään, äitini kuoli juuri kun työstin kirjaa painokuntoon, eikä siitä ajasta ole kauheasti muistikuvia, olin ihan sumussa. No, on tässä aikaa miettiä.

Huomenna on vapaapäivä, mahtavaa! Onneksi talvilomaankaan ei ole enää kuin kaksi ja puoli viikkoa, tässä alkaa olla jo loman tarpeessa... Nyt kahvia keittämään, hyvää keskiviikkoa kaikille!