...ja kotiutui juuri kaupan kautta. Tänään kävin hammaslääkärillä, ja kiltti lekuriukko mäjäytti minua kunnon puudutuspiikillä eli naama tuntuu edelleen jotensakin toispuoleiselta. Välillä täytyy käydä peilin edessä tarkistamassa, ettei kieli roiku ulkona toisesta suupielestä... Mutta onneksi sain kunnon puudutukset, eipähän hampaanpaikkuu sattunut. Tilannepelkoa se ei silti hälventänyt, hyvä etten itkua vääntänyt kun hammaslääkäri kävi hampaani kimppuun pora vinkuen. Keskitin siinä sitten kauhuissani ajatukseni ihan muuhun, ja ekana tuli mieleen se yksi kirpputori jossa aina käyn. Visualisoin itseni kävelemässä rahisevan hiekkapihan poikki talon luo, rumia betonirappusia ylös ja sisällä katiskoiden ja linnunpönttöjen ja nukensänkyjen ohi vasemmalle ja sisään ovesta ja ensimmäiseksi vaikka lastenvaatepöydän luo ja sitten kenkähyllylle jne ja yhtäkkiä poraussessio olikin ohi. Luojan kiitos!

Kävin sitten Tokmannilla ja ruokakaupassa ja palkitsin itseni menemällä sinne kirpparillekin, josta ostin viisivuotiaalle käyttämättömän näköiset viininpunaiset Henkkamaukan sammarit ja itselleni Halloweenia varten pari tuikkukippoa - toisessa on leveästi hymyilevä kummitus ja toisessa hassahtaneen näköinen saparopäinen noita. Ja kirjojakin ostin: Crichtonin Dinosauruspuiston (heh!), Alcottin Tytöistä parhain -kirjan (näitä tuli ala-asteiässä ahmittua) sekä Jim Harrisonin Noita -nimisen kirjan, jossa ei ollut päällyspaperia mukana ja joka todennäköisesti on ihan järjetöntä hömppää, eli juuri sitä mitä tällä hetkellä tarvitsenkin. Great!

Kohta ukko lähtee soittotreeneihin. Illalla vien seiskavuotiaan jalkapalloharjoituksiin. Tällaista tänään, näkyillään!