Sain eilen kuningasidean: kun mies kerran on kaksi yötä poissa kotoa, lapset ja minä nukumme retkimeiningillä meidän makkarissa - kanssani mahtuu kaksi lasta parisänkyyn ja kaksi nukkuu lattialla patjoilla. Ehdotus sai tietysti kannatusta, ja koko sakki kissaa myöten ahtautui samaan huoneeseen. Big mistake! En saanut nukutuksi, kun koko ajan joku huokaili ja kääntelehti ja puhui unissaan ja marisi ja kissa hyökkäili nukkuvien lasten kimppuun. Kissaa ei voinut edes häätää huoneesta, sillä meidän makkarissa ei ole ovea. Sitten kun joskus aamuyöllä vajosin uneen, minut herätti korvaansa valittava tokaluokkalainen... Oli sekin yö! Ja tiedättekö mitä: ensi yönä sama uusiksi. Huoh! Lupaukset on pidettävä.

Tuuppasin porukan äsken taksille kera luistinten ja suksien, kohta lähden viemään nelivuotiasta kerhoon. Eilinenkin oli taas varsinaista kuljetusrumbaa... sekä eskarilainen että vitosluokkalainen saivat muuten eilen kehuja soitonopettajiltaan, ja kyllä he ovat ahkerasti harjoitelleetkin. Tuntuu että tässä talossa soi jatkuvasti, aina joku harjoittelee jotain ja soitto-oppilaita ramppaa tiuhaan tahtiin. 

Eilen patistin väen nukkumaan ja katsoin vielä vähän aikaa televisiota. Tokaluokkalainen kysyi: "Mikä ohjelma sieltä tulee?". Minä: "Järki ja tunteet.". Eskarilainen tokaluokkalaiselta: "Mitä ohjelmaa äiti kattoo?", tokaluokkalainen: "Järeät tunteet." - Kuulostaa joltain tosi huonolta saippuasarjalta tuo Järeät tunteet...

Nyt pipertämään kerhoeväitä nelivuotiaalle. Nähdään.