Jep, itsenäisyyspäivä - könnätään kotosalla kaikessa rauhassa. Tai miten sen nyt ottaa, olin aamulla töissä, kohta mies lähtee työkeikalle ja iltasella perheen sudari menee sytyttelemään sankarihaudoille kynttilöitä. Ja onhan meidät tosiaan kutsuttu kyläänkin, mutta en tiedä jääkö reissu väliin osalta porukkaa, toisin sanoen minulta ja pienimmältä, joka on taas kipeä. Taisin tehdä virheen, kun otin tytön mukaan mummolareissulle - siellä tyttö oli kyllä ihan terve ja hyväntuulinen. Eilen siis palattiin Pohjanmaalta lahjoja viemästä ja hakemasta, oli oikein kiva reissu. Oli mukava nähdä taas isää ja siskoja. Isän ikäloppu kissa alkaa olla aika huonossa kunnossa - no onko ihme, kissalla on ikää 18 vuotta ja se on pelkkää nahkaa ja takkuista harmaata karvaa, ihan kuin kehräävää ja kurahtelevaa rukkasta rapsuttelisi. Kissakin tuntui kyllä olevan ihan mielissään vierailustamme.

Aamulla lehtirekka toi meille jakajille joululahjat työnantajalta. Kirjekuoressa oli työvuorolista (no se ei kyllä ollut mikään lahja, hehe), heijastin (!), joulukortti ja sokerina pohjalla kinkkulahjakortti. Jes!

Joopa... tänään suuri osa suomalaisista kerääntyy katsomaan telkkarista linnanjuhlia, vaan minäpä en. Jostain sattuman oikusta minua ei ole koskaan kiinnostanut katsella iltapukuisia ihmisiä, en tiedä miksi... Menen siis illalla aikaisin nukkumaan ja aamulla rynnistän taas töihin. Huoh. Mutta: antoisaa itsenäisyyspäivää kaikille! Tämä on muuten minun ja miehen epävirallinen merkkipäivä: aloimme seurustella itsenäisyyspäivänä 1989. Jestas, ollaan oltu kohta 20 vuotta kimpassa...