Yritin aamulla töiden jälkeen nukkua vähän pidempään, mutta se jäi haaveeksi... nuku nyt siinä sitten, kun ukko luukuttaa Poguesia, poika etsii jumppakamojaan ja ilmeisesti kompostorin alla aikaa tappanut kissa kömpii viereen haisemaan. Pakko oli kammeta itsensä vertikaaliasentoon jo ennen kahdeksaa.

Otin eilen itseäni niskasta kiinni ja raahauduin viisivuotiaan kanssa kirkkoon. Ja taas pillitin: kyynelhanani aukaisi tällä kertaa eskarilaisten parijono kävelemässä alttarille pajunoksia huitoen ja jotain rytmisoittimia paukuttaen sekä laulaen Pienen aasin askeleita. Meidän tyttö oli taas niin mahdottoman söpö että kyynelehdin liikutuksesta. Viisivuotias vilkuili minua kiusaantuneesti. Oli kyllä ihan mukavaa, pappi saarnasi savoksi ja se oli tietysti mielenkiintoista ja hauskaa kuultavaa.

Muistin viedä eilen postiin pääsiäispaketit pienille kummilapsille. Olen tyytyväinen itseeni, kerrankin. Pitäisi pitää enemmän yhteyttä ihmisiin, mutta jotenkin en vaan saa aikaiseksi.

Vitosluokkalainen potee kotosalla, oli eilen 39 asteen kuumeessa. Taisi aloittaa pääsiäsilomansa etuajassa... Sääliksi kyllä käy kun on niin kipeä.

Mitäs muuta? No ei mitään! Aamuaskareet kutsuvat, joten morjens ja mukavaa keskiviikkoa!