Lapset sanovat tällaisia päiviä lentävien avainten päiviksi. Sudenkorennot parveilevat joukolla ympäri pihaa ja näyttävät ihan, no - lentäviltä avaimilta. Varmasti kaikki Harry Potter ja Viisasten kivi -kirjaan ja/tai elokuvaan perehtyneet tietävät mitä tarkoitan. No kuitenkin, lapsista on hauska juoksennella noiden "avainten" perässä, se on jokavuotinen loppukesän rituaali, ihan kuin viinimarjamehun keittäminenkin tai neste-rallin kuuntelu radiosta tai käynti paikallisilla markkinoilla elokuun puolivälissä. Elokuu kurkkaa jo nurkan takaa, hienoa! Elokuu on ihana, ollaan menossa kohti syksyä, joka on vuodenajoista rauhoittavin. En ole koskaan ollut kevät- tai kesäihminen.

Oli taas hyvä ja joutuisa yö olla töissä, olin valmis jo puoli kuudelta. Yöllä oli aika kylmä, mutta lapset olivat silti pärjänneet teltassa - olin vähän huolissani tarkenemisesta, mutta raahasivat illalla telttaan kasan peittoja ja villasukkia, ja aamulla vakuuttivat kilpaa että hyvin oli yö mennyt. Koko lapsilauma pienimmäistä myöten on nukkunut teltassa perjantaista lähtien ja ovat tästä "leirielämästä" kovin innoissaan. Yläkerta, jossa lasten huoneet ovat, on helteellä hiostavan kuuma, joten teltassa saattaa olla kyllä miellyttävämpää nukkua. Viime vuonna telttaan änkesi nukkumaan vielä koirammekin, iso collie Essi, mutta karvainen perheenjäsenemme kuoli joulun alla, joten lasten on nyt pärjättävä ilman tuota leirikaveria... Essi oli aina kovin innoissaan telttailusta, siitä oli ihana röhnöttää patjalla muiden kanssa.

Nyt postinhakuun ja kahville. Ja perkaamaan mansikoita, joita mummi oli tänne aamulla toimittanut! :)