...oon ehtinyt jo unohtaa sen, lauloi Pauli Hanhiniemi päässäni, kun kampesin itseni seitsemän jälkeen pystyyn. Vapaapäivät lusittu, huomenna töihin. Plääh.

Kolmasluokkalainen lähti luokkaretkelle, kuusivuotiaalla on kaveri kylässä. Ulkona on aika harmaata, joku lintu laulaa kurkku suorana pihakoivussa. Tänään ohjelmassa kirjoittamista ja illalla vois vaikka vääntää juustosarvia. Leppoisa päivä tulossa.

Eilenillalla oli näytelmäharjoitukset, siis ihan kunnon treenit eikä mitkään lukuharkat. Oli niin kivaa kuin vaan olla voi, sähellettiin urakalla ja kauheasti meni aikaa siihen kun pähkäiltiin tulemisia ja menemisiä ja sitä missä kussakin kohtauksessa seistään jne jne, tuttua varmaan kaikille teatteria harrastaville. On se vaan niin mukava porukka. Näytelmään muuten tarvitaan myös joku möyrimään taustalla karhupuvussa (älkää kysykö...), roolin ilmeisesti saa meidän poika, joka jo odottaa innolla ekoja harjoituksiaan. Voi olla karhutamineissa aika hikiset oltavat helteellä...

Täytän kesäkuun alussa neljäkymmentä. Olen viime aikoina miettinyt asioita, jotka haluan toteuttaa ennen kuin täytän 50, ja tässä ne ovat:

-suorittaa metsästäjäntutkinnon

-opetella tekemään pahkakupin

-hankkia collien, raidallisen kissan ja sauvasirkan

-matkustaa Pohjois-Amerikkaan tai Kanadaan - tai vaikka molempiin

-kirjoittaa tarinan Pyykösestä, rikoksia ratkovasta sankarillisesta lehdenjakajasta - eihän se kertomus ikinä painoon asti pääse, mutta onpahan jälkikasvulla ällisteltävää

-koota tämän paikkakunnan kummitustarinat yksiin kansiin - tämä on ehkä se suurin haaveeni, jonka tosiaan tahdon toteutuvan. Tietysti nuo muutkin, mutta tämä taitaa olla se tärkein.

Tavoitteita pitää ihmisellä olla. Uskon niihin.

Ja nyt haaveilut sikseen ja siivoamaan. Tiistaita!