Aamulla menin tapani mukaan töihin, ja siellä työmaan pikkupöydällä minua ja muita varhaisjakajia odotti huteralla käsialalla kirjoitettu ruutupaperi, jossa luki näin: "Minulle jäi eilen tulematta Sunnuntai Keskisuomalainen. Haluaisin saada sen. Terv. Sulo N.". Olin että O.o - onhan tämä tietysti pieni paikkakunta, mutta en kyllä pysty ihan lonkalta kiskaisemaan kuka mahtaa olla tämä mystinen Sulo N., joka joutui pyhäaamuna juomaan kahvinsa ilman tuoreita uutisia. Olisit nyt hyvä mies laittanut edes koko sukunimesi, katuosoite olisi ollut vielä parempi... Tiedä vaikka Sulo olisi oman piirini asiakas, minulla on aivan tuhottoman monta N-kirjaimella alkavaa Keskisuomalaisen tilaajaa enkä tiedä yhdenkään etunimeä.

Jep. Tänään vien tytöt kaverinsa A:n luo ja käyn sitten kirkolla (tiistai, Tokmannipäivä, ehhehe!). Täällä on ihanan joutilas tunnelma - eskarilainen hoitelee etanoita, viisivuotias pupeltaa leipää alakerrassa, pojat leikkivät legoilla ja kissa vaanii myyriä pihalla. Pörröllä on uusi taktiikka, se hiipii myyriä kohti niin hi-taas-ti että hyvässä lykyssä vaanimisen kohteena oleva myyrä ehtii kuolla vanhuuteen ja on siten helpompi saada kiinni. Muuta selitystä moiselle suorastaan kivuliaan hitaalle hiipimiselle en keksi...

Ulkona sataa lunta. Ja huomenna on viikkovapaa, aivan mahtavaa! Mukavaa laskiaistiistaita kaikille!